Veneen keulapotkurin vaihto

Vene on tee-se-itse-ihmiselle samaan aikaan unelma ja pieni painajainen. Tässä tapauksessa alun perin piti vaihtaa yksi rikkoutunut hihna keulapotkuriin. Lopulta päädyin sahaamaan runkorakennetta, laminoimaan potkuritunnelia uusiksi ja miettimään sähköjä uudelleen.

Projektin mittakaavaa kuvaa se, että useampi telakka ei halunnut antaa työstä edes arviota. Siksi tätä oli lopulta ihan pakko lähestyä pala kerrallaan.

Mistä kaikki alkoi

Vanhassa keulapotkurissa sähkömoottori pyöritti potkuria hammashihnalla. Ratkaisu on fyysisesti kompakti ja ollut varmasti joskus kätevä asentaa, mutta hihna joutui ottamaan vastaan moottorin jokaisen rajun käynnistyksen ilman pehmeää starttia. Ei ihme, ettei se ollut maailman pitkäikäisin osa.

Edellinen omistaja oli saanut koko moottoriyksikön vaihdettua takuuseen. Tilalle tuli samanlainen laite – ja sekin ehti hajota meidän käytössämme.

Pelkkä uusi hihna ei käytännössä ratkaissut mitään. Se olisi pitänyt pujottaa vesirajan alapuolella olevalle akselille, mikä taas olisi tarkoittanut potkuritunnelin avaamista, koska laite oli liimattu koko pinta-alaltaan runkoon. Siinä kohtaa korjaus alkoi tuntua vähän väärältä ratkaisulta.

Pelkkä nosto, pukitus ja takaisin lasku olisi maksanut satoja euroja joka kerta kun hihna katkeaa.

Uusi moottori vanhaan tunneliin

Valmistajalta löytyi suoravetoinen moottori, jota oli toimitettu rajatusti vanhan mallin korvaajaksi. He tiesivät vanhan ratkaisun ongelmat, ja moottori tuli lopulta vaihdossa vanhaa vastaan ilman kustannusta.

Paperilla se oli drop-in replacement. Käytännössä se oli kuitenkin liian korkea sille varattuun paikkaan.

Potkuritunneli piti avata ja laminoida uudelleen alkuperäistä muotoa ja seinämävahvuutta vastaavaksi. Uusi moottori asennettiin hieman keulaa kohti nojaavaan kulmaan: sillä se mahtui tilaan ilman, että potkuriakselin suunta muuttui. Sisäpuolelle tuli top-coat, tunneliin epoksi ja eliönestomaali.

Sähköt

Olin kuvitellut, että vanha keulapotkuri olisi sähköiltään melko tavallinen. Eipä ollut. Siinä oli erillinen relelaatikko, joka syötti moottorille suoraan käyttöjännitteen; pyörimissuunta vaihtui polariteettia vaihtamalla.

Uusi moottori tarvitsi sen sijaan erillisen ohjaussignaalin. Se tarkoitti relelaatikon poistamista, johtojen vetämistä uudelleen ja keulapotkurin kytkemistä suoraan akustoon oman sulakkeen kautta.

Myöskään vanha joystick ei ollut suoraan yhteensopiva: se kytki maata, kun uusi järjestelmä odotti plus-napaa. Uuden ohjaimen ostamisen sijaan muokkasin joystickin kytkennät. Sen oma on/off-nappi jäi pois pelistä, mikä on aika pieni haitta, koska keulapotkurin saa tarvittaessa pois päältä sähkötaulun katkaisijasta.

Kannattiko?

Lopuksi tuen moottorin kiilalla keulapuun muotoja vasten. Kun relelaitteisto lähti pois, samalla vapautui tilaa: lieden petroolisäiliö sai järkevämmän paikan ja säilytystilaakin tuli lisää.

Nyt ratkaisu on toiminut moitteetta jo useamman veneilykauden. Uudessakaan moottorissa ei ole pehmeää käynnistystä, joten potkurin pidossa olisi vielä parannettavaa. Viisilapainen ja muodoltaan kehittyneempi potkuri on kuitenkin vanhaa selvästi tehokkaampi.

Käytän keulapotkuria mieluummin apuna ahtaassa rantautumisessa kuin varsinaisena ohjauskeinona. Mutta silloin kun sitä tarvitsee, on mukava tietää, että se toimii. Asennus meni myös runkokatsastuksesta läpi kokeneen veneenrakentajan tarkastamana ilman huomautuksia.